Eikä yksikään pelastunut

Jälleen huomaan istuvani  Porin teatterissa rivillä kaksi, oikeassa reunassa, joka taitaa olla jo vakiopaikkani, mutta siitä kun näkee ja kuulee..
Tällä kertaa ohjelmassa on Agatha Christien vuonna 1939 kirjoittama dekkarikirjallisuuden klassikkoteos  Eikä yksikään pelastunut joka tunnetaan myös nimellä kymmenen pientä neekeri poikaa. Tässä vaiheessa haluan sanoa että olen komedian ja äksönin ystävä, tykkään siitä kun sattuu ja tapahtuu ja lavasteet ja puvut vaihtuvat, olen siis aina salaa halunnut olla töissä teatterin lavasteissa ja kulissien takana.
Ja aloitetaan, eka puoliaika meni nopeasti, yksi murhattiin ja sitä pohdittiin. Ihmettelin miten nopeasti meni kaksi tuntia ja kuinkas pitkä tää näytelmä nyt olikaan ja sitten huomasin että hieno teatteri-pyhäkelloni olikin vielä kesäajassa, kävi kyllä, ei ollut pysähtynyt ja tarkoittaa siis sitä että oli tunti kulunut ei kaksi.Väliajan jälkeen murhattiin loput ja etsittiin syyllinen samoissa lavasteissa, ei vaihtuneet puvut, ei lavasteet, pari pamausta herätti torkkumasta. Jäin pohtimaan olenko kärsimätön nykyajan ihminen joka ei enää siedä rauhallisesti ja pohdiskelevasti etenevää tarinaa, kaikki pitää tapahtua nyt ja heti ja kirkua ääntä ja väriä...hmmm..

Kortti ilahduttaa

Olipa kerran eräs epätoivoinen vetoomus internetin palstalla. Yhden pääsiäiskortin oli asianosainen saanut, VAIN yhden, no vissiin kaksi. Päätimme ilahduttaa asianosaista. Tehdään kortti koko suvun voimalla. Tästä lähtee; yksi toi paperia kun ei jollakin ollut mukana, vaikka ideaa ehdottikin, höh, Toinen lähetti tyttären mukana sulkia, tipun varmaan, liimattavaksi korttiin.No liimapullot oli kaikki hukassa ja kun yksi vaivoin löydettiin, se oli kuivunut, mutta pelastus oli isännän pikaliimapuikko työkalupakista, sillä pysyy hienompikin paperi. No niin ja jatkuu suunnittelu... Runo. Siis runo pitää olla. Ylioppilas (melkein) rullaa riimit railakkaasti reissuvihkoon. Ni pitääks se rimmatakki, mämmi ja känni, sopiiks se ny pääsiäiseen? Aivonystyrät käy täysillä, hörpyt yskänlääkettä ja räkäpaperit ojennukseen, täältä lähtee mummon runosuoni sykkimään, mutta ei kelpaa, ei oo trendikästä tämä. Uusiks!
Missä on lyijykynä, pitää luonnostella että tulee hieno. No kun ei oo, vedä suoraan siihen vaan tussilla, kyllä sä osaat, anna mennä!
Lopulta päästään yhteisymmärrykseen, kaikki hyväksyvät. Postissa on kortti, hauskin ikinä tai sitten tekijöillä oli hauskempaa sitä tehdessään, mutta tulossa on...varo vaan.., en tiedä mihin osoitteeseen mutta sinnepäin vissiin...

Pääsiäinen ovella

Taas se tulee, pääsiäinen. Lapsuuden pääsiäiseen kuului kotona munien maalaus ja rairuohon kasvatus. Äiti laittoi keltaisia tipuja sinne tänne. Kohokohta oli se kun aamulla heräsi, montako pääsiäismunaa kana on muninut oven taakse. Mummolassa perinne oli toinen, ortodoksinen ja kunnioittava, perinteitä vaaliva. Juhla-aterian kruunasi pasha ja kulitsa. Kaksi punaiseksi värjättyä munaa kopautettiin yhteen. Näin vanhempana vasta osaa arvostaa perinteitä ja vaikka nuorena ei näyttänyt kiinnostavan tällaiset asiat, ovat ne jääneet silti muhimaan aivojen perukoille ja nyt niitä on kiva muistella, yhteisiä hetkiä läheisten kanssa.

Taas matkakuume!

Se iskee aina keväisin ja nyt taas, siis matkakuume! Lähes kaikki ulkomaanmatkat olen tehnyt keväisin ja siksi varmaan iskee sydänalaan kummasti, tarve kokea jotain uutta ja ihmeellistä ja se edellyttää kiduttavan puuduttavaa neljän tunnin automatkaa lentokentälle, mutta siitä lähtee se odottava tunnelma, ylikalliit kahvit lentokentällä, vessaan jonoa, kahvilaan jonoa, ja miten nää lentokenttäsysteemit taas on muuttunut, näppäilen tähän pömpeliin jotain...
Olen vähään tyytyväinen. Mieluusti kävelen porukassa, oppaan johdolla, kuuntelen katselen ja nautin. Joskus uskallan jopa enkkua kokeilla ja italiaakin pari sanaa... ,

Roomaan, tai Italiaan yleensä kaipaan yhä uudestaan, sen historian vuoksi. Voin oikeasti kuvitella gladiaattorit ja upeat taiteilijat ja kuvanveistäjät,jotka ovat siellä vuosia sitten eläneet. Historia on tuotu upeasti esille Firenzessä ja varsinkin Roomassa. Kauniit patsaat ja esiin kaivetut freskojen osat ja muistomerkit näkyvät katukuvassa ja ovat läsnä kaikkialla. En muista vuosilukuja enkä nimiä, muistan mitä olen nähnyt, haistanut ja maistanut.

Miinuksena rahat pois turistilta-meininki, mutta sehän kuuluu ison kaupungin tyylin lähes joka maassa. Kaiken tämän  kunniaksi on lasagne uunissa

ja  tiramisu jälkkäriksi...

KEVÄTKIRMAUS

Ihanaa, kevät, aurinko paistaa ja linnut laulaa, nyt iski kevätkirmaus. Tarkoittaa siis sitä että hain lenkkarit varastosta ja käpyttelin kevätlenkin korttelin ympäri,ehkä kaksikin,ei meillä lasketa. Anyway, se ei riittänyt, sitten imuroin auton ja vielä isin auton. Ei sekään riittänyt, sitten mummulaan pesemään ikkunat ja kotona sama. Mitä ihmettä! Nyt se on seonnut, lähipiiristä tuli kummia katseita, ei se ennen tollai...
Juu mutta auringossa on voimaa, ihanaa.
No lopuksi kauppaan, kallis-hallista trendikäs urheilupaita ja no kehtaako sanoa, mutta sitten mentiin vanhalla tyylillä, siis pari leivosta ja irtokarkkeja... mutta kun oli hyvä omatunto, olin ne ansainnut, olinhan?