Tallinnassa

Vanhan Tallinnan kaduilta

 Yksi yö Tallinnassa, aamuherätys klo 04.15, bussissa neljä tuntia, perse puutuu kun ei pysähdyksiä, päästään laivaan, tuulee pirusti. Perillä...
Edestakaisin juostaan, ei löydy, mitä haettiin, en muista, väsy, jalat rakoilla kun uudet kengät, oma vika.Onneksi matkalaukku mukana, saa rullailla eikä tarvi kanniskella kun pitkät matkat. Löytyy kauppoja ja ostoksia, ostetaan siltä joka ei tyrkytä kun rupee jo ärsyttämään...
Paluumatkalla laiva keinuu tunnin, ei saa mennä kannelle, hissit ei toimi, tavaraa putoo hyllyiltä, tos lukee oksennuspussit, yhtään ei ole, kestetään, jonotetaan ja sit bussiin ja kotiin.

Osta, osta ,löytyy kaikki koko, eri väri, sulle, mulle, osta, osta!

Lisää taidehankintoja

Eteiseen lisää taidetta, Kirsi Backmanin Vierellä, kaksiosainen teos.
Keramiikkataide on aina kiinnostanut ja nyt oli pakko saada lisää, kaupan päälle pikkukukkaro, jonka annoin siskolle, koska hukkuu muiden esineiden joukkoon kun on niin pikkiriikkinen ja söpö ja minä taas suureellinen ihminen.Viimeisessä kuvassa keramiikkataiteilija itse, tenttasin kunnolla kun tuli tilaisuus...ja tinkasin.

Satsaus taiteeseen

Nyt alkoi kesäloma! Reissu Raumalle ja kun vaan joku putiikki on auki, sinne mennään, pitsiviikkohan oli juuri loppunut, eräät luulivat että kestää sunnuntaihin, muista lukea prösyyrit ensi kerralla, mutta ei haittaa! Mukavan aurinkoinen keli ja kaffeella käytiin  ja maistettiin pitsileivosta, nam! Pikku putiikista löytyi parit kynttilät talven pimeneviin iltoihin, mutta tärkein, vihdoinkin raaskin sijoittaa taiteeseen! Kirsi Backmanin töitä olen joka kesä raumalla käynyt katsomassa ja nyt löysin seinälle upean teoksen.

Kirsi Backmanin teos Elämän pyörteissä

Pitsileivos

Reposaaressa

Reposaaren rannalta, ihana kesäpäivä, kannatettiin kotimaan lähiseutumatkailua.

Junnilasta

Piukat paikat

Aito alkuperäinen elokuva, jonka kaikki ovat varmasti nähneet monta kertaa.

Daphne ja Josephine, Tampereen teatterin musikaaliversiossa

Sugar- Piukat paikat, Tampereen teatterissa, oli hauskin musikaali pitkään aikaan mitä olen nähnyt. Hauska ja mielenkiintoinen esitys oli myös siksi että elokuvaversion olen nähnyt niin monta kertaa että osaan vuorosanat melkein ulkoa. Haasteellinen toteutus, melkein sarjakuvamaisen purevasti osui ja upposi. Välillä näyttelijöillä itsellään oli vaikeuksia pitää pokka ja se vasta yleisöä naurattikin.

Muusikkokaverukset Joe ja Jerry joutuvat sattumalta Chicagon alamaailman välienselvittelyn silminnäkijöiksi. Pelastaakseen henkensä, kaksikko pestautuu Söpö-Suen tyttöbändiin, pukeutuneena tietysti hameisiin, hepeniin ja korkokenkiin. Marilyn Monroen, Tony Curtisin ja Jack Lemmonin tähdittämää elokuvaversiota ei voita mikään, mutta ehdottomasti musikaali oli nautittavaa katsottavaa, eikä näyttelijät päässeet helpolla, kunnia heille!