Pääsiäinen ovella

Taas se tulee, pääsiäinen. Lapsuuden pääsiäiseen kuului kotona munien maalaus ja rairuohon kasvatus. Äiti laittoi keltaisia tipuja sinne tänne. Kohokohta oli se kun aamulla heräsi, montako pääsiäismunaa kana on muninut oven taakse. Mummolassa perinne oli toinen, ortodoksinen ja kunnioittava, perinteitä vaaliva. Juhla-aterian kruunasi pasha ja kulitsa. Kaksi punaiseksi värjättyä munaa kopautettiin yhteen. Näin vanhempana vasta osaa arvostaa perinteitä ja vaikka nuorena ei näyttänyt kiinnostavan tällaiset asiat, ovat ne jääneet silti muhimaan aivojen perukoille ja nyt niitä on kiva muistella, yhteisiä hetkiä läheisten kanssa.

Taas matkakuume!

Se iskee aina keväisin ja nyt taas, siis matkakuume! Lähes kaikki ulkomaanmatkat olen tehnyt keväisin ja siksi varmaan iskee sydänalaan kummasti, tarve kokea jotain uutta ja ihmeellistä ja se edellyttää kiduttavan puuduttavaa neljän tunnin automatkaa lentokentälle, mutta siitä lähtee se odottava tunnelma, ylikalliit kahvit lentokentällä, vessaan jonoa, kahvilaan jonoa, ja miten nää lentokenttäsysteemit taas on muuttunut, näppäilen tähän pömpeliin jotain...
Olen vähään tyytyväinen. Mieluusti kävelen porukassa, oppaan johdolla, kuuntelen katselen ja nautin. Joskus uskallan jopa enkkua kokeilla ja italiaakin pari sanaa... ,

Roomaan, tai Italiaan yleensä kaipaan yhä uudestaan, sen historian vuoksi. Voin oikeasti kuvitella gladiaattorit ja upeat taiteilijat ja kuvanveistäjät,jotka ovat siellä vuosia sitten eläneet. Historia on tuotu upeasti esille Firenzessä ja varsinkin Roomassa. Kauniit patsaat ja esiin kaivetut freskojen osat ja muistomerkit näkyvät katukuvassa ja ovat läsnä kaikkialla. En muista vuosilukuja enkä nimiä, muistan mitä olen nähnyt, haistanut ja maistanut.

Miinuksena rahat pois turistilta-meininki, mutta sehän kuuluu ison kaupungin tyylin lähes joka maassa. Kaiken tämän  kunniaksi on lasagne uunissa

ja  tiramisu jälkkäriksi...

KEVÄTKIRMAUS

Ihanaa, kevät, aurinko paistaa ja linnut laulaa, nyt iski kevätkirmaus. Tarkoittaa siis sitä että hain lenkkarit varastosta ja käpyttelin kevätlenkin korttelin ympäri,ehkä kaksikin,ei meillä lasketa. Anyway, se ei riittänyt, sitten imuroin auton ja vielä isin auton. Ei sekään riittänyt, sitten mummulaan pesemään ikkunat ja kotona sama. Mitä ihmettä! Nyt se on seonnut, lähipiiristä tuli kummia katseita, ei se ennen tollai...
Juu mutta auringossa on voimaa, ihanaa.
No lopuksi kauppaan, kallis-hallista trendikäs urheilupaita ja no kehtaako sanoa, mutta sitten mentiin vanhalla tyylillä, siis pari leivosta ja irtokarkkeja... mutta kun oli hyvä omatunto, olin ne ansainnut, olinhan?